sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Olipa kerran Poppelin pääsiäisviikon treenilöitä

Heräsin tässä ajatukseen että Popa on kohta jo kisaikäinen. Todella pelottava ajatus. Se on ihan täysin kakara eikä todellakaan henkisesti kypsä kisakentille (saatika sitten osaamisen puolesta).



Heräsin myös siihen että sen kanssa pitäisi tehdä jotain tavoitteellisesti. Olen nyt kuukauden yrittänyt löytää sille treeneissä a) aivoja b) malttia c) korvia. Mieluiten siis näitä kaikkia. Nyt kun homma alkaa ainakin suurinpiirtein pelittää niin sitten pitäisi kai poistua mukavuusalueelta ja opetella jotain uutta.

Popa on sellainen koira joka vaatii haasteita. Se heittää helposti läskiksi hommat jos ne on liian yksinkertaisia. Haaste tai kriteerin tiukentaminen saavat sen syttymään homman eri tavalla. Allekirjoittaneen pitäisi siis tuoda sille näitä haasteita vaikka hän tykkäisi surffailla mukavuusalueella.

Heräsin myös siihen että en ole pitkään aikaan kirjoittanut treenejä ylös (johtuen siitä että olen surffaillut vaan mukavuusalueella tekemättä mitään uutta). Siispä tässä nyt Popan tän viikon treenilöistä.

Popa on tällä viikolla opetellut nostamaan esineitä pureksimatta niitä. Sitä on tehty käsitargetin avulla. Popa osaa tuoda esineitä minulle käsitargettiin. Jos se korjaa otettaan esineestä niin target menee piiloon ja otan esineen Popalta pois. Se pääsee targettiin vain tasaisella otteella. Popa on vastannut tähän todella hyvin ja jopa pienet ja ohuet esineet tuodaan targettiin siististi.

Popa on tehnyt myös seuraamista ja perusasentoa. Perusasennossa ongelmana on edelleen (yllättäen ongelma ei ole korjaantunut itsekseen..) eläväinen pää. Perusasentoa ollaan haettu myös oikealla puolelle koiratanssia varten. Seuraamisessa olen yrittänyt saada itseäni nostamaan kriteeriä ja ottamaan käskysanaa mukaan. Seuruussa ongelmana on välillä liikaa kuumuminen joten olen ollut varovaisempi vireen kanssa. Ääntä olen saanut paremmin kuriin parantamalla omaa liikkumistani. Popan ääni tulee helposti jos sillä on huono lähtöasento. Silloin se alkaa huutaa kun ei omasta mielestään pääse tarpeeksi selkeästi seuraavaan toistoon.

Poppeli on myös palannut samojen vanhojen lelusta henkisesti irrottamisen ja silmäilyn ongelmiin. Tätä me saadaan työstää ja paljon. Kapulat on myös erittäin paha häiriö. Voisin kirjoittaa tästä ongelmana ihan oman avautumispostauksen. Lelujen palauttamisen kanssa ollaan myös tehty tällä viikolla hommia nyt kuin niiden kanssa päättömästi juokseminen olisi niin kivaa..

Kaikenlaista muutakin ollaan tehty. Popa on opetellut alustalle rauhoittumista, kaukoja sun muuta. Kaikkea pitäis treenata mutta olen ollut vielä tosi varovainen. Pelkään että Popa hajoaa minä hetkenä hyvänsä. Milloinhan tästä suurimmasta pelosta pääsee eroon? Tiedän että minun tulee kytättyä sitä sen koko elämän ajan jossain määrin, mutta olisi kiva päästä jonkinlaiseen arkeen pääni sisällä. Popa on kestänyt liikunnan ja treenin lisäämisen täysin ilman takapakkeja. Silti haluaisin kääriä sen pumpuliin.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Olipa kerran 3kk tähystyksestä



Kolme kuukautta sitten minusta tuntui, että tämä päivä ei tule koskaan. Katsoin Popan vanhoja treenivideoita ja pillitin sitä että minun hieno pentuni könkkää menemään kolmijalkaisena. Ihan uskomatonta, että saan nyt sanoa: Popan tähystyksestä on kulunut 3kk.

Kolmen kuukauden merkkipäivän kunniaksi kävimme toisen kerran Maaria Kaiperlan käsittelyssä. Popa oli paljon tasapainoisemman tuntuinen kuin viime kerralla. Hoidon jälkeen se oli todella väsynyt. Minun vilkas ikiliikkujani lötkötti täysin rentona lattialla ja hölkkäsi puoliunessa perässäni bussiin. Kotona se on ollut sikeässä unessa koko päivän.  Popa hoidettiin voimakkaammin kuin edellisellä kerralla. Tavoitteena oli saada lukkoja auki, mutta myös auttaa Popaa käyttämään takapäätään tehokkaammin, jotta painoa saataisiin pois etupäältä.

Tästä asiasta Popa on ollut hyvin innoissaan: se on päässyt juoksemaan vapaana. Viime perjantaina lukko vihdoin napsahti auki Poppelin remmissä ja piru oli irti. Täytyykö minun edes kertoa että kovaa mentiin ja korvat unohtuivat?



Osasi se myös mennä asiallisesti.



Popa on päässyt myös takaisin treenaamisen makuun. En voi muuta tehdä kun hehkuttaa. Popan kanssa on niin hieno tehdä hommia. Itselläni menoa jarruttaa vielä pääkopan sisällä hirveä peikko, joka pelkää antaa Popan riehua. Meillä ei ole mihinkään kiire, joten edetään hitaasti ihan jo minun hermorakenteeni vuoksi.

Kesä näyttää tällä hetkellä aivan mahtavalta. Popan kanssa tokoa ja Priyan kanssa rallya sekä molempien kanssa vähän koiratanssia ja hakua. Toivottavasti Popa nyt vain pysyy kunnossa niin päästään toteuttamaan tätä suunnitelmaa!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Olipa kerran aprillipäivän hommia



Rasittava bordercollielapsi on tällä viikolla taas muistuttanut miksi en ole tehnyt siitä rukkasia. En edes tiedä miten kuvailisin sitä fiilistä mikä minulla on kentällä Popan kanssa. Minä vain rakastan, rakastan ja rakastan tuota koiraa. Se tekee kaiken hullunkiilto silmissä ja niin aidosti minun kanssani. Tykkään kuin hullu puurosta. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi minulle eikä Popalle. Treenaamisen aloittaminen varovasti on tuntunut vaikeammalta kuin kokonaan pidättäytyminen. Me ruokimme toistemme malttamattomuutta. Lasken, päiviä, minuutteja ja sekunteja siihen kun saan vihdoin elää normaalia elämää Popan kanssa.

Samalla pään sisältä on noussut peikko, joka kuiskaa epäileviä ajatuksia. Mitä jos Popa ei olekaan viikon päästä vielä valmis? Mistä minä tiedän milloin voin päästää irti ja antaa Popan juosta? Eihän sitä tiedä jos ei kokeile. Mutta mitä tehdä kun ajatuskin kokeilusta pelottaa?

Projektin päättymisen ajattelu on samalla ihanaa ja kamalaa. Ensimmäisen osteopatian jälkeen Popa on ollut todella hyvässä kunnossa. Jäykkyys ylösnousetessa on jäänyt kokonaan pois, venyttely vähentynyt ja lanneselän jyrsiminen unohtunut. Toinen hoitokerta on reilun viikon päästä ja toivottavasti viimeisetkin kompensaatiosta johtuvat jumit jäisivät sinne. Popa tulee tarvitsemaan tiheää lihashuoltoa ja nivelrikkoa ehkäisevää hoitoa koko ikänsä, mutta toivottavasti tämä projekti olisi tältä erää tässä. Jokapäiväistä jumppaa jatkan vielä siihen asti kunnes uakallan päästää Popan pidemmille lenkeille irti (jumppaan sitä sitten vain muutaman kerran viikossa, niinkuin Priyaa). Koira huolehtii itse omasta pilateksestaan kun se pääsee liikkumaan vapaasti maastossa. Lisäksi kesällä hyödynnän uintimahdollisuutta ja Popa saa pulahtaa järveen aina tilaisuuden tullen.

Kesä on täynnä suunnitelmia minulle ja Popalle. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että terveysmurheet olisivat tältä osaa tässä ja pääsisimme toteuttamaan niitä. Terveysmurheiden unohtuminen tuntuu vauhdikkaan neidin kanssa hieman utopistiselta ajatukselta. Tänään se on aiheuttanut huolta syömällä muovia. En tiedä nielikö se yhtään palaa mutta työnsin sen varmuudenvuoksi täyteen tankoparsaa.

Tässä muuten huomasi taas miten erilaisia Priya ja Popa ovat. Jouduin syöttämään parsat Popalle puoliksi väkisin. Priya olisi tässä vaiheessa vetänyt herneen syvälle nenään. Popa vain katsoi minua "jaa, lisää parsaa? syö ite."

Sitten tämän päivän treeneihin. Vietimme Marjan kanssa pari tuntia hallilla tokon parissa.

Popa teki läksyjä:

Aluksi tehtin etupalkkaa eli opetin koiralle vihjesanaa "lataa täysiä eteenpäin, palkka löytyy sieltä." Popan tapauksessa palkalle lataaminen tarkoitti vain yhden askeleen laukkaa eteenpäin. Riitan kehotuksesta opetin Popalle tähän sen, että otan sitä kiinni vyötäisiltä kun hetsaan palkalle. Koira oppii tästä kosketuksesta jo suuntaamaan eteenpäin ja tätä voi hyödyntää jatkossa. Ei tietenkään kisoissa, mutta treeneissä.

Sitten pitkästä aikaa seuraamista. Ajattelin että Poppeli olisi unohtanut jo koko seuruun. Mutta ei! Se lähti tarjoamaan sitä aika nopeasti ja pystyin jo vaatimaan samanlaisia pätkiä kuin "mihin jäätiin". Seuraamisessa jouduin hieman painimaan vireen kanssa, Popa haukkui ja pari kertaa tunsin hampaat reidessäni. Näistä keskeytin ja rauhoitin kiljukaulaa. Ei sen seuraamisen ihan noin hienoa pitäisi olla.

Sitten tehtiin vielä istumista eli pomppuja etutassuilla. Popa on rakenteeltaan pitkäselkäinen hujoppi joka mielellään istuu pitkänä röhnössä. Sille on riitan tunneilla opetettu istumisen ryhdin kohjaus pienellä pompulla etutassuilla. Näissä treeneissä keskityin pompun nimeämiseen. Tätä rakennamme myöhemmin myös maahanmenosta istumisen kunhan pomppu onnistuu ensin välillä löysä istunta-ryhdikäs istunta.

Tauon jälkeen Popa pääsi tekemään takapalkkaa eli sanaa, joka tarkoittaa "lataa täysiä taaksepäin niin löydät palkan". Näissä palkkasanoissa etu ja taka tarkoittavat koiran eteen ja koiran taakse laitettavaa palkkaa.

Sitten teimme istumista etutassut paikoillaan jäävien istumista varten. Popalla on selvästi kehonhallinta parantunut tässä kuntoutuksen aikana koska sama harjoitus näytti neidin tekemänä hieman kömpelöltä ennen saikkua. Nyt takamus lentää paikoilleen aikas näppärästi.

Popa olisi jo kuukauden päästä kisaikäinen. Naurattaa ajatuskin siitä. tuntuu että meillä jäi pentuaika ihan kesken kuntoutuksen vuoksi ja koko homma on täysin alkutekijöissään.

Priyakin pääsi hommiin. Lyhyesti se teki kisatreenin (jossa pääsi vain muutama haukahdus ja yksi haahuilu!!) ja rallyn juttuja (saksalaista, oikealla seuraamista, perusasentoa, eteentuloa)

torstai 30. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Luikku Lippo Ruotonen 9kk

Ja vihdoin uusi video!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja ärsyttävällä bordercollielapsella niitä on vielä enemmän. Olettehan kuulleet tarinan Popa Poppeli Poppelssonista, joka tulee Poppelsbyystä. Poppelsbyyn kansa karkoitti tämän sankarin poppelsvagenilla kohti auringonlaskua koska se oli niin ärsyttävä.

Popan alterego on Luikku Lippo Ruotonen (tai Luikku Lipponen tai Ruoto Lipponen tai Ruoto Luikkunen). Tämä on se kaveri joka kiipeää pöydille, availee kaapit ja vie kaiken omaisuuden mikä ei ole naulattu kiinni (tosin uskoo että se keksii kohta miten saa tämänkin vietyä).

Popa on myös "sekametelisoppa", "Popsi Popsi Porkkanaa", "Soppaa hoppana, Poppaa poppana", Pop, Pops, Poppeli, Poppana, Popeda, Bob, Soppa, Hoppa, Polppels jne. Näitä voisi listata vaikka koko päivän.

Koko tämä nimivyöry viittaa tähän samaan bordercollielapseen, joka on samaan aikaan niin rasittava, että voisin hylätä sen metsään ja niin hieno etten voi lakata ylistämästä sitä.

Tein pitkästä aikaa Luikulle oman videon. Siinä on aika vähän treeniä ja enemmän kaikkea muuta sähellystä koska treenaaminen on toistaiseksi ollut vielä niin vähäistä.

Kappalevalinta kuvaa sitä miten Ruotonen kuvittelee koko maailman pyörivän hänen ahterinsa ympärillä ja lähtee yksin pakoon jättäen minut yksin autiolle saarelle.

Video ei valitettavasti pyöri mobiililaitteissa.



ps. Vielä VIIKKO ja sitten tähystyksestä on kulunut 12viikkoa (täysin normaali elämä voi alkaa!!!)


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Priyan uusi harrastus



Minulle on aika monta kertaa ehdotettu, että kokeilisin Priyan kanssa rally-tokoa. Siinä kuulemma pärjää jopa paremmin rauhallinen, tarkka ja teknisesti taitava koira. Siinä ei tarvitse olla räjähtävän nopea vaan riittää kun koira työskentelee iloisesti ohjaajan kanssa. En ole aikaisemmin jaksanut tarttua ideaan koska en tunne lajia kohtaan sen suurempaa intohimoa. Satuin kuitenkin törmäämään seuramme facebook-sivuilla ilmoitukseen alkavasta alkeiskurssista. Kurssi oli sattumalta sopivaan aikaan ennen Popan tokotreenejä, joten ilmoitin Priyan mukaan hetken mielijohteesta.

En edelleenkään tunne suurta intohimoa rally-tokoa kohtaan. Pääsyy lajin kokeiluun löytyy siitä, että haluaisin tarjota Priyalle jotain sellaista missä se kokee olevan hyvä ja jossa minä voin olla siihen täysin tyytyväinen. Tunnen tällä hetkellä suurta turhautumista Priyan kanssa tokoilusta. Siitä on jo pitkän aikaa puuttunut kaikki ilo ja tekemisen riemu. Popan kanssa menen kentälle tekemään käsitargettia ja olen onneni kukkuloilla. Priyan kanssa tokoiluun liittyy tällä hetkellä joku paha sivumaku mitä en ole saanut karistettua. Toivon että rally-tokon (ja koiratanssin) kautta voisin tarjota Priyalle vihdoin sellaisia kokemuksia, että se osaa ja minä olen tyytyväinen siihen. Koska vaikka kuinka yritän peitellä tyytymättömyyttäni niin se paistaa tokotreeneissä läpi ja vaikuttaa Priyan mielialaan. Rumasti ilmaistuna: haluan loistaa Priyan kanssa jossakin. Se tekisi todella hyvää meidän väliselle suhteelle.

Tänään oli ensimmäinen kerta alkeiskurssilla ja huomasin heti tehneeni oikean valinnan. Priyalla on vahva seuraaminen joten harjoitukset olivat meille helppoja. Koska sain tukea Priyaa kehuilla niin se teki töitä koko ajan keskittyneesti eikä äännellyt ollenkaan. Priyan häntä heilui ja silmät loistivat koska se tiesi koko ajan tekevänsä oikein. Tämä aiheutti minulle huonon omantunnon. Tokossa Priya ääntelee, komentaa, hukkuu ja laahustaa satunnaisessa järjestyksessä. Sille on kertynyt räjähdysmäinen odotusarvo liikkeiden loppuihin, joissa se tietää minun vapauttavan sen kehuihin. Priya näytti olevan valtavan tyytyväinen itseensä kun se tiesi tekevänsä oikein ja tokossa olen tarjonnut sille vain omaa turhaumaani. Miksi en ole aikaisemmin trjonnut Priyalle lajia, jossa sen on hyvä olla? Priya on minulle niin korvaamattoman rakas, että haluan tarjota sille sellaista tekemistä jossa se saa loistaa ja tuntee olonsa hyväksi.

Tunnin aluksi kurssin kouluttaja esitteli meille lajia yleisesti ja kertoi säännöistä. Hän tarjosi meille helpon muistisäännön kylttien kanssa: jos kyltin tehtävä kääntää suunnan niin silloin se suoritetaan kyltin edessä, jos ei niin vieressä. Olin täysin eksyksissä kylttien kanssa ja käännyin koko ajan väärään suuntaan vaikka nuoli selvästi osoitti toiseen. Ohjaajan aivot tarvitsevat siis eniten treeniä. Priyan työskentelyä kouluttajamme ihaili kovasti: se voisi mennä kurssin jälkeen suoraan kisoihin kunhan ohjaaja vaan oppisi kulkemaan kylteillä.

Teimme kahta pientä rataa, jossa oli kääntäviä kylttejä. Ainut meille tuntematon tehtävä oli saksalainen täyskäännös, jossa koira kääntyy eri suuntaan kuin ohjaaja (kiertää selän takaa päätyen takaisin vasemmalle puolelle). Naksuttelin tämän Priyalle niin, että se sai ensin tarjota selkäni takaa pyörähdystä ja lisäsin lopuksi mukaan vain oman käännökseni vastakkaiseen suuntaan. Neiti punainen oli oikein tohkeissaan ja hössötti välillä ympäri ensin etuperin ja sitten vielä varmuuden vuoksi uudestaan peruuttaen. Hassu!




lauantai 25. maaliskuuta 2017

Olipa kerran tassuilla koreaksi

Kaikki lähti siitä kun luin Popan siskon Nilan blogista maininnan, että he saattaisivat olla kiinnostuneita koiratanssista. Minullahan välähti saman tien että meidän on PAKKO mennä johonkin yhdessä tanssimaan. Tunnen todella vähän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tästä ihanasta lajista, joten innostuin siitä ajatuksesta että minulla saattaisi vihdoin olla kaveri, jonka kanssa puida tätä lajia.



Odotettu päivä tuli vihdoin tänään kun pakkasimme koirat autoon ja ajoimme Akaalle Dream team areenalle Salla Haaviston oppiin. Tiedossa oli kokonainen päivä tanssahtelua. Nila ja Popa treenasivat molemmat aloittelijoiden ryhmässä. Meille oli varattu kuusi (? sekosin laskuista) lyhyempää pätkää pitkin päivää, jonka aikana kävimme lajin alkeita läpi.

Aloitimme ilman koiraa harjoittelemalla lyhyen koreografian pirates of the caribbean-musiikkiin. Tässä vaiheessa jo alkoi hymy nousta huulille. Tälläinen on niin minun juttuni. Miksi tuhlaan aikaani marssien jäykkänä ja ilmeettömänä tokokentillä kun saisin tämän lajin parissa liikkua ja esiintyä juuri sillä luovalla hulluudella jota minusta irtoaa. Minua ei ole tehty värittämään linjojen sisällä. Minut on tehty esittämään taistelevaa merirosvoa samalla kun teetän koirallani temppuja. Miksi en ole aikaisemmin tajunnut yhdistää kahta intohimoani: koiran koulutusta ja luovaa tarinankerrontaa.

Osaavammilla koirakoilla oli jokaisella oma aikansa varattuna kouluttajan kanssa jonka aikana he kävivät ohjelmaa läpi. Seurasin koulutusta kuola valuen ja kirosin sitä etten tajunnut ilmoittaa myös Priyaa koulutukseen. Olisin saanut Priyan ohjelmaan uusia ajatuksia. Oli aivan mahtavaa katsoa osaavampien koirakoiden työskentelyä ja sitä miten ohjelmaa oikeasti rakennetaan.

Aloittelijoiden ryhmä aloitti opettelemalla liikkumaan koiran kanssa. Kouluttaja soitti erilaisia musiikkeja ja meidän tehtävämme oli liikkua koiran kanssa musiikin tahtiin. Tokokoiralle ohjaajan erikoinen liikkuminen voi olla uusi ja ihmeellinen juttu ja siksi kouluttajamme piti tärkeänä opettaa koira siihen. Hän tekee pennusta asti koiran kanssa harjoituksia jossa hän liikkuu erikoisesti ja totuttaa näin treenikaverin tulevaan virkaansa koiratanssikoirana. Popalle minun liikkumiseni nousi saman tien päähän. Olen tässä kohta kolme kuukautta hyssytellyt sitä ja tehnyt liikkeitä teeskennellen kivipatsasta. Sitten kun lähdin liikkeelle niin Popalla vähän kilahti. Se haukkui aikalailla koko treenien ajan ja yritti joka välissä maistaa minua. Toivon että tämä tasaantuu kun minun liikkumiseni ei ole enää niin uutta ja hienoa koska muuten meillä on pienoinen ääniongelma työstettävänä.

 Jokaiselle koiralle sopii myös erilainen musiikki. Musiikki tulisi valita niin etä se sopii koiran luonnolliseen liikkumiseen. Hitaalle koiralle (Priyalle) tulisi valita vieläkin hitaampi musiikki, jotta koira näyttää näin nopeammalta. Huomasin aika nopeasti että säpäkälle kakaralle oikea musiikki on nopea ja jollain lailla räjähtävä. Popa liikkui parhaiten yhteen hevin soidessa. Hitaiden kappaleiden aikana se turhaantui ja "juoksi pakoon" kappaletta.

Me aloittelijat teimme viittä perusliikettä: ympäri pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua, hyppimistä, peruutusta ja ohjaajan ympäri pyörimistä. Näitä liikkeitä opettelimme käyttämään eri tavoilla. Esimerkiksi jalkojen välistä pujottelu muokkaantui käsien välistä pujotteluksi ja koiraa pystyi hypyttämään käsien ja jalkojen yli.

Meidän pyydettiin miettimään joku kappale joka mielestämme sopisi koirallemme ja "koeajaa" se läpi. Menimme kentälle ja temppuilimme siellä musiikin soidessa. Valitsin Popalle Moana-elokuvasta tutun "You´re welcome"-kappaleen. Kappaleen laulaa hieman omahyväinen puolijumala Maui. Moana yrittää pakottaa Mauin mukaansa omaan seikkailuunsa koska pahiksen herääminen oli alunperin puolijumalan syytä. Maui kuitenkin vain kuvittelee, että Moana on tullut kiittämään häntä kaikista ihmeistä mitä Maui on tehnyt. Lopuksi Maui varastaa Moanan veneen ja jättää hänet saarelle.

Minulla on joskus Popan kanssa samanlainen olo. Se tuntuu kuvittelevan että koko maailma pyörii sen ympärillä ja hän on saanut ihmeteollaan aikaiseksi koko elämän. Mäkätykseen se vastaa tyynesti: "Ole hyvä että saat työskennellä kanssani." Lopuksi se jättää minut saarelle ja varastaa veneeni.

Koeajo meni hieman penkin alle koska Popalla kilahti niin pahasti ettei se kyennyt syömään. Teimme vähän temppuja ja riehuimme musiikin tahtiin. Namit neiti kuitenkin sylki ulos sen minkä haukkumiseltaan pystyi. Luulin että olimme päässeet tämän ongelman yli. Nähtävästi liikkuminen oli saikusta kärsineelle Popalle todella paha häiriö.

Lopuksi teimme koirien kanssa sen koreografian mitä harjoittelimme aamulla. Vaikeaa! Varsinkin kun temput olivat Popalle todella tuoreita eikä niihin ehtinyt liittää mitään sanallista vihjettä. Popalla oli kyllä aivan superkivaa ja niin oli ohjaajallakin.

Päähän jäi paljon ajatuksia ja vielä enemmän inspiraatiota oman ohjelman rakentamiseen. Kouluttajamme sanoi, että hänen mottonsa koiratanssissa on: "se mitä et saa piilotettua, korosta!" Tämä mielessä päästän luovuuteni valloilleen ja alan säännöllisesti harjoitella myös tätä lajia varten.

Popa ja Nila. Tuhmempi hihnassa koska se meinasi tälläkin kertaa varastaa veneeni ja hylätä minut saarelle (Kuva: Sanna Kiretti)






sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Popan kuntoutus kaavioina

Popan kuntoutus alkaa olla kohta jo loppusuoralla (pessimistin täytyy tähän vielä mainita: jos kaikki menee hyvin). Nyt huidellaan viikossa 10 (pääsimme jo tuplalukuihin!) kun viime perjantaina napsahti täyteen 9 viikkoa tähystyksestä. Popan kaulassa on roikkunut mukana aktiivisuuspanta koko kuntoutusprojektin ajan. Sen keräämille tietoja on analysoitu, niille on naureskeltu ja niitä on ihmetelty ("mitä ihmettä Popa on voinut touhuta keskellä yötä?!"). Halusin tehdä itselleni muistoksi koosteen Popan tilastoista ensimmäisen 2kk ajalta. 

Kirjoitin aktiivisuuspannasta tarkemmin tässä postauksessa.  


1 PÄIVÄ TÄHYSTYKSESTÄ:
Popa käytännössä nukkui, se vain söi ja kävi muutaman kerran ulkona tarpeillaan koko päivän aikana. Se vietti aikaansa paljon häkissä. Sillä oli aika vahvat kipulääkkeet joten minusta tuntui että se vietti suurimman osan ajassa jutellen joillekin vihreille miehille, joita se tapasi patjansa sisältä.




1. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Tämä oli yölevottomuuden kulta-aikaa. Niinkuin tästäkin esimerkkipäivästä näkee niin Popalla on ollut jotain yöllistä projektia. Popa alkoi olla jo omasta mielestään terve ja alkoi olla aika tympääntynyt häkkilepoon ja lyhyisiin ulkoiluihin.Tekemisen puute purkaantui huonosti nukuttuina öinä. Vihreät kohdat kaaviosta ovat olleet Popan ainoat viihdykkeet: lyhyet alle 15min jaloittelut. Silti Popa oli edelleen tosi väsynyt ja nukkui paljon.


2. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ
Tässä näämme kaksi hyvin erilaista päivää, josta ensimmäinen (28.1) oli yksi näitä epätoivoisia päiviä, jonka minä vietin kokonaan kotona Popan kanssa. Toisen (25.1) Popa vietti joko yksin tai Jonin kanssa kotona. Näinä aikoina muistan uhanneeni muuttaa pois kokonaan muutamaksi viikoksi jotta Popa malttaa levätä. Se oli kanssani paljon levottomampi koska sen oletusarvo minun läsnäolostani liittyi aktiviteetteihin. Jonin kanssa ei ikinä tapahdu mitään joten sen ajan voi ottaa rennosti. Huomatkaa kuitenkin, että päivät eivät sisällä tummaa vihreää ollenkaan eli liikkuminen on ollut edelleen hyvin kevyttä ja rajattua. 


 3. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Jumppaaminen ja lenkit alkoivat. Ne näkyvät tässä esimerkkipäivässä tummina vihreinä alueina. Popa ulkoili noin 15-20min kerrallaan ja teki kotona jumppaa. Tässä esimerkissä näkyi myös Popan öinen pakomatka. Se olis siis avannut itse häkkinsä lukon ja heräsin siihen kun neiti kipitti pitkin asuntoa. Jostain syystä pakomatka oli vauhdista huolimatta tallentunut valkoiseksi,


 4. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Rasitus lisääntyy mikä näkyy tummien vihreiden palkkien kasvuna. Tässä vaiheessa Popa alkoi olla jo todella oma itsensä ja se näkyi kaikenlaisena puuhasteluna aina tilaisuuden tullen.


 5. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Kun päästiin neljän ensimmäisen kriittisen viikon yli niin Popalle koitti vapaus jatkuvasta aitaus/häkkilevosta. Se sai puuhastella vapaammin vapaana asunnossa ja sehän näkyy kaavioissa. Tasan kuukausi leikkauksesta ja Popan aktiivisuus näytti tältä. Vieläkin tumman vihreän aktivisuuden osuus on pieni. Yöllä on vieläkin puuhasteltu. 


6. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ: 
Rasitus lisääntyy ja tumman vihreät palkit senkun kohoavat. Jumppa alkaa myös olla rankempaa ja jättää siis jälkensä kaavioon tummempana vihreänä kuin aikaisemmin. Popa on ollut tänä esimerkkipäivänä yksin kotona 11-15 ja illalla uudestaan Priyan treenien ajan 17-20. 


7. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Vapaus ja rasitus lisääntyy. Tummanvihreä alkaa valloittaa ruututilaa. Popa lenkkeili jo enemmän (hihnassa tosin ja leppoisaa vauhtia). Kun päivällä on saanut purkaa itseään enemmän niin yöllä meno onkin sitten ollut rauhallisempaa.



8. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Kaksi kuukautta tähystyksestä. Vaikka vielä ollaan hihnassa niin lenkit ovat pidempiä ja kulkeminen vapaampaa. Popa aloitti myös "treenaamisen" kevyesti. 


Projekti jatkuu vielä, mutta niinkuin kaaviostakin näkyy, olemme tulleet jo niin pitkälle! Kohta käyrät alkavat näyttää jo normaalia Popamaista arkea 12h puuhasteluineen (toivottavasti ei nyt sentään enää, ehkä se on aikuistunut).